Ainoa asia mitä mä olen viime vuosina saavuttanut on tämä vartalo. Miettikää sitä. Olen pystynyt luopumaan 25 ylimääräisestä kilosta ja muokkamaan painoharjoittelulla kroppaani niin että joku on jopa sanonut sitä kauniiksi. Ainoa saavutus. Ja enhän minä näe kuin virheitä, lisää työtä, lisää itsekuria, lisää harjoittelua ja lisää myös aivan puhdasta kipua. Liikunnasta on tullut pakkomielteinen osa elämää, ilman ei pysty olemaan. Ruuasta on tullut peikko. Kaikki hyvä on kiellettyä ja aiheuttaa huonoa omaatuntoa.

Eipä ole kovin kummoiset saavutukset kohta kolmekymppiseltä naiselta. Minulta puuttuu eräs geeni, joka tässä maailmassa pärjäämiseen tarvittaisiin. Kunnianhimogeeni. Minulla ei ole halua menestyä, olla paras. Olen pohjimmiltani laiska ja menen siitä mistä aita on matalin.