Toiset perutut treffit muutaman päivän sisään. Ensiksi menivät ohi kaverit ja pelaaminen, sitten iski krapula. Joo, antaa olla. Taas kerran. Ehkä mulla on sit ensi viikolla kiire. Milloinhan mä lopetan yrittämisen? milloin en enää kysy voidaanko nähdä? Onko sulla jotain illalla, jos tulisin yöksi? Milloin lakkaan näkemästä vaivaa, kun odotan häntä vierailulle? Milloin teen niinkuin hän tekee?

Viime aikoina tullut muutenkin mietittyä sitä, että olenko mä liian kiltti. Kiltti siinä mielessä, että yritän pitää lupaukseni ja ajattelen sitä miltä toisesta tuntuu, jos petän lupaukseni. Onhan se tietysti aivan inhimillistä, että joskus joutuu viime hetkellä perumaan joitain juttuja. Asioita tapahtuu. Mutta esimerkiksi, jos mä olen sopinut meneväni baariin kaverin kanssa, niin ei mulle tule mieleenkään vetää edeltävänä iltana lärvejä, kun tiedän etten seuraavana päivänä sitten pysty juomaan ja olen tylsää seuraa. Oletan että toinen on odottanut iltaa ja pettyy( vaikkei sitä ääneen sanokkaan), jos perun. Mutta joo,näitä sattuu, kaikille.