TERVEISIÄ KUUN PIMEÄLTÄ PUOLELTA

Näin yöllä unta että olin kuussa. Ympärillä oli vain harmaata pienten kraatereitten täyttämää kuunpintaa ja muutama isompi irtokivilohkare. Istuin selkä tällaista lohkaretta vasten juuri siinä kuun valoisan ja pimeän puolen rajalla. Pimeys oli vain muutaman kymmenen sentin päässä. Pimeys, joka oli pimeämpää ja pelottavampaa kuin mikään mitä olen aikoihin nähnyt. Olisin halunnut ojentaa käteni pimeyteen. Kokeilla onko siellä todella "pimeää", pelottavaa, kylmää ja yksinäistä. Istuin ja taistelin tuota halua vastaan.

Kuussa oli kaunista.