maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Ei taaskaan ole ollut asiaa. Tai asiat niin sekaisin ettei missään mitään päätä eikä häntää. Tän sotkun päättymistä vaan pelkään. Matka todella alas on aivan liian lyhyt.

Aivan liikaa, liian pian jne. En mä ole valmis tähän. En ehkä koskaan enää. Hävinnyt taas kyky rakastaa omaa itseään, saatikka sitten arvostaa. Pimeyttä ja toivottomuutta paljon ympärillä. Ihmisiä toiveineen ja vaateineen, eikä minulla mitään annettavaa. Onneksi joiden tarpeet ovat yksinkertaisia.

Hajotan itseäni turhaan, revin rikki ja riekaleiksi sen vähän mitä oli jäljellä. Katson ihmisiä silmiin ja sanon olevani kunnossa. Vain todella kovat ja ilkeät pärjäävät tässä maailmassa. Haluatko sinä pärjätä? Minä en enää ole varma?

Ei kommentteja: