Mä en ymmärrä kuinka mä olen voinut joskus elää ilman juoksemista. Maailman paras asia tällä hetkellä. Ja suuri pelko siihen liittyen on se, että joku paikka hajoaa ja sitten ei voikaan juosta pitkään aikaan. Tänäänkin polvi hiukan kiukutteli. Vedin ensin päivällä salilla jalkatreenin ja sitten illalla lenkin, niin kai se vähemmästäkin ottaa pulttia. Suurin suru tässä on oikeastaan se, että kohta tulee talvi. En varmaankaan uskalla juosta talvella, kun loukkaantumisriskikin on niin paljon suurempi. Voisi tietty hankkia nastat lenkkareihin, mut on se siitä huolimatta aika hurjaa.

Käytin lenkillä aikaa asioiden miettimiseen. Lähinnä tuo gradu ja siihen liittyvät kysymykset ja huolet pyörivät päässä. Paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia tiedossa ilmeisesti tässä tutkimuksessa.